Amuisin kun muut vielä nukkuvat, minä laulan. Annan kynien tanssia paperilla, muodostaa tarinoita ja punoa juonia. Silloin jokin aukeaa, pato murtuu, ajatukset ovat omanlaisia. Ne ovat vapaita. Kuin kevään ensimmäiset linnut tai se kultainen perhonen, jonka voi nähdä vain toukokuussa.
In the morning, when the others are still sleeping, I sing. I give the pens to dance on paper and tell some stories for me. Then something open, the dam bursts and ideas become free. Like the first spring birds or a golden butterfly that can only be seen in May.
Tänään syntyi Julia. Hän hymyili väsyneesti, puki päälleen villapaidan ja äidin hiukan haalistuneen hameen. Kiristi hiukset saparoille ja pöyhi niistä pallot linnunpoikasille pesäkoloiksi. Jalkoihinsa hän veti vanhat virttyneet saapikkaat. Vilkaisi peiliin. Ja alkoi laulaa.
Julia was born today. She smiled wearily, put on sweater and a mother a little worn skirt. Tightened her hair on bunches and made of them nest for young birds. She put the old boots on her feet. Glanced in the mirror. And began to sing.
Tosi kiinnostavia ja taitavia töitä. Odotan innolla näkeväni tuotteita näistä kuvituksista:)
VastaaPoista